" />

JSN ymmärtää Facebookin paremmin kuin muut

20130219-073105.jpgMedian etiikkaa sääntelevä Julkisen sanan neuvosto linjasi viime viikolla, että yhteiskunnallisesti merkittäviä Facebook-kirjoituksia saa siteerata ilman kirjoittajan lupaa. Linjaus on ainoa järkevä.

12.2. antamassaan päätöksessä JSN linjaa: “Neuvosto pitää Facebookia yhtenä julkisena lähteenä muiden joukossa. Toimittajat voivat käyttää siellä julkaistua aineistoa, kunhan tiedon julkaiseminen ei riko Journalistin ohjeita.”

Tänään Helsingin Sanomissa JSN:n puheenjohtaja Risto Uimonen sanoi, että Facebook-sivuilta saa poimia uutisaiheita, kunhan asia on yhteiskunnallisesti tärkeä eikä sen julkaiseminen loukkaa kenenkään yksityisyyttä.

Jotkut ovat väittäneet, että JSN ei ymmärrä Facebookin luonnetta. Että julkaisun kyljessä oleva “vain kavereille” -nappi velvottaisi kaikkia päivityksen näkeviä olemaan hiljaa siitä. Sähköpostin ja sähköpostilistojen suhteen kukaan ei esitä samanlaisia vaatimuksia. Samalla tavalla sähköpostin vastaanottajien valikoiminen on suljettu piiri kuin Facebookin yksityisasetukset.

Kriitikot näkevät ongelman teknisenä, vaikka kyse on sosiaalisiin suhteisiin liittyvästä asiasta. Jos olet pääministeri ja kaverisi vuotaa päivityksesi minulle, niin totta kai julkaisen sen. Etenkin jos pääministeri kertoo siinä olevansa kaappidemari tai eroavansa viikon päästä.

Toimittajat eivät siteeraa kavereitaan suoraan, vaan saavat tietoa vuodettuna. Siksi JSN:n päätös on ainoa oikea: vuotoa saa käyttää, vaikka lähde olisi Facebook.

Jos itse olisin pääministerin Facebook-kaveri, joutuisin kyllä pahaan rakoon. Kumpi velvoittaa enemmän: kaveruus vai tärkeä uutinen? Toki tätä pohdintaa tekevät kaikki toimittajat kapakkakeskusteluidenkin jälkeen.

Ainoa keino pitää Facebook-keskustelut täysin poissa mediasta on jättää ne käymättä. Toiseksi varmin keino on pitää kavereina niin luotettavia ihmisiä, että he eivät vuoda.

Oma ratkaisuni on se, että lähes kaikki Facebook-päivitykseni ovat julkisia kaikille. Ei tule kahden rattaan ongelmaa.

3 Comments

  1. Kaisa Kyläkoski
    Feb 19, 2013 @ 05:38:31

    Itse olen bloginpitäjänä aihetta myös käännellyt. Jos kaveri kertoo jutun aiheen kahvipöydässä tai Facebookissa niin enkö voi viitata siihen samalla tavalla: “kuulin kaverilta”? Mutta useat ovat kyllä sitä mieltä, että Facebookisa kerrottu on jossain erityisessä kuplassa. Esimerkiksi äitini ystävä ei suostunut sanomaan äidilleni mitään FB-päivityksistäni.

    Reply

  2. Kimmo
    Feb 19, 2013 @ 08:43:24

    Olisin kaivannut JSN:n päätökseen ja Hesarin sitä koskevaan artikkeliin hieman tarkempaa Facebook-terminologian käyttöä.

    “Facebook-sivuhan” on lähtökohtaisesti julkinen. Sellaisia on monilla kirjailijoilla. Nyt on kuitenkin ilmeisesti kyse “Facebook-profiilista” ja siitä, että “kaverit” ovat välittäneet tietoa eteenpäin.

    Reply

  3. Olli Pitkänen
    Feb 20, 2013 @ 06:58:28

    JSN ei todellakaan tunnu kunnolla ymmärtävän Facebookin luonnetta. Virhe on siinä, että neuvosto pitää Facebookia yhtenä julkisena lähteenä muiden joukossa, vaikka Facebookissa on mahdollista välittää hyvin monenlaisia viestejä, yhdet julkisia, toiset yksityisiä, jotkut jotain muuta siltä väliltä. Toimittaja saa julkaista yksityisen viestin, jos siihen on hyvät perusteet eikä toisaalta kaikki julkinen välttämättä ole julkaistavissa, mutta oletusarvo, mitä voi julkaista, vaihtuu sen mukaan, onko lähde julkinen vai yksityinen. Jos siis sähköposti katsotaan lähtökohtaisesti yksityiseksi (vaikka vastaanottajia olisikin muutama) ja FB-päivitykset julkisiksi (vaikka ne olisi rajattu vain muutamalle kaverille), sähköpostin julkaiseminen lehdessä vaatii Journalistin ohjeiden mukaan perusteluja kun taas julkisen FB-päivityksen julkaisemisen voi estää vain erityisillä perusteilla. Normaalitilanteessa, kun erityisiä perusteluja kumpaankaan suuntaan ei ole, sähköpostia ei saa julkaista mutta JSN:n perustelujen mukaan FB-päivityksen saa. Tämä ei ole kovin rationaalista, jos vastaanottajia viesteillä on yhtä monta ja on käytännössä sattumanvaraista, kumpaa kanavaa kirjoittaja käyttää. Vähän niin kuin sinisiin autoihin sovellettaisiin eri liikennesääntöjä kuin keltaisiin autoihin.

    Reply

Leave a Reply to Kaisa Kyläkoski Cancel

*